Neljä seinää

Muutama viikko takaperin kerroin fiiliksistäni, kun kolmen viikon mittainen yksinhuoltaja-arki oli edessäpäin. Tuo kolme viikkoa on nyt kulunut, ja olemme jälleen yhdesssä koossa koko perhe. Aika kului nopeasti ja kaikki sujui pääpiirteissään todella hyvin. Arjen pyörittäminen yksin sujuu kyllä pakon edessä, ja yhteydenpito on välimatkasta huolimatta helppoa. Äitini kysyi ennen matkaa, olemmehan varautuneet siihen miten toimimme, jos sairastumme. Tämä oli ainoa asia, mihin en ollut varautunut ja kuin kohtalon ivasta, olimme kipeänä enemmän tai vähemmän koko ajan ja neljän seinän sisällä tuli tästä johtuen vietettyä aikaa vähän liiankin paljon.

Team Super Girls! 

Home alone.

Olen aina ollut aktiivinen ihminen. Vaikka välillä rakastan päiviä, jolloin ei tarvitse tehdä yhtään mitään ja voi vain olla kotona rumissa vaatteissa ja tukka sykkyrällä, pidemmän päälle toimettomuus on todella lannistavaa. Viime viikolla olimme tyttären kanssa kotona kahdestaan viisi päivää, ystävän ja kummitytön odotettu vierailu peruuntui sairastelun vuoksi. Samasta syystä en viikkojen aikana päässyt juurikaan kuntoilemaan ja olo huononi entisestään. Pyrin aina jaksamaan eteenpäin sisulla ja positiivisella asenteella, mutta loppuajasta tuntui kyllä siltä, että sisälläolo ja seinät, jotka tuntuivat lähestyvän koko ajan enemmän ahdistivat todella paljon. Olen huomannut sen, että liikunnalla on omaan fyysiseen oloon ja pääkoppaan aivan järjetön vaikutus. Liikkumattomuus passivoi ja masentaa, puhumattakaan siitä, että yleensä tällaiseen kauteen liittyy vielä se, että syö huonosti. Kun viimein tuntui siltä, että olen treenikunnossa, eikä lapsenhoidostakaan tarvitse huolehtia, yö ilman unta oli kuin isku vasten kasvoja. Tällaisessa tilanteessa myös tukijoukkojen merkitys korostuu, ja voin kertoa, että olisin voinut antaa melkein mitä vain siitä, että isovanhemmat olisivat edes vähän lähempänä.

Olen monesti miettinyt sitä, miten oma psyyke kestää, jos jostain syystä, esimerkiksi vakavan sairastumisen vuoksi, joutuisi olemaan pitkäaikaisessa liikuntakiellossa tai pahimmassa tapauksessa liikuntakyky menisi kokonaan. Jo muutamalla viikolla tuntui olevan omaan jaksamiseen todella suuria vaikutuksia. Liikkumattomuus heijastuu usein moniin elämän osaa-aluesiin ja lisää huonoa oloa ja tyytymättömyyttä. Toivoisin, että jokainen löytäisikin liikkumisen ilon itselleen sopivan ja mielekkään liikuntamuodon kautta, koska sillä on kiistatta monenlaisia positiivisia vaikutuksia hyvinvointiin ja elämänlaatuun. Liikunta vie energiaa, mutta vastineeksi antaa sitä roppakaupalla takaisin!

Ihana kevät! Aurinko ja valo tuovat onneksi lisää energiaa.

Daddy came home

Paistaa se aurinko risukasaankin! Tiistaina saimme isin kotiin ja pikku hiljaa myös arki alkaa normalisoitumaan. Aivan terveinä emme valitettavasti vieläkään ole, mutta suunta on oikea. Viikolla pääsin jo takaisin tanssitreenien pariin ja viikonlopun kruunasi kauden ensimmäinen (toivottavasti ei viimeinen) hiihtolenkki. Sain myös hyviä uutisia mahdollisten jatko-opintojen osalta, sillä tiistaina sain kotiin paitsi rakkaan, myös kutsun pääsykokeisiin.

Viikonlopun juhladinner.

Welcome home honey.

Tulevat viikot tuovat siis tullessaan pääsykokeisiin valmistautumista toivon mukaan hieman terveemmissä merkeissä. Myös uuden kodin etsinnät jatkuvat ja kevät tuo mukanaan muitakin uusia tuulia, mutta niistä lisää myöhemmin.

Ihanaa kevätpäivää!

<3 Marika