Pikkukaupungin tytöstä tuli showtanssija

Tällä kertaa ajattelin avata hieman enemmän minulle erittäin rakasta aihetta ja harrastusta sekä sitä, miten pikkukaupungin tytöstä tuli showtanssija. Showtanssijan ammatti herättää monissa tunteita, eivätkä kaikki ole aina positiivisia. Minulle on kuitenkin aina ollut selvää, että haluan elää tanssille ja esiintymiselle, ja tänä keväänä tuleekin kuluneeksi 10 vuotta siitä, kun nousin ensimmäistä kertaa lavalle peruukissa ja korsetissa.

Kuva: Lars Johnson Photography

My passion

Ensimmäinen muistikuvani tanssimisesta on ajalta, jolloin olin ehkä noin 6-8-vuotias. Tällöin minulla oli tapana pukea päälle vaaleanpunainen balettimekko, mennä salaa isoveljeni huoneeseen kuuntelemaan stereoita ja leikkiä olevani esiintyjä. Ysäriartistit kuten Pandora & Daze olivat erityisessä suosiossa, ja ensimmäinen koreografia olikin Pandoran legendaariseen Trust me -biisiin. Harrastusmahdollisuudet pienessä kaupungissa tanssin suhteen olivat vielä muutaman vuoden ajalta olemattomat. Kun olin 11, Kannuksessa alkoi kuitenkin ensimmäinen tanssikerho, jossa tehtiin tansseja hittibiiseihin ja olin onneni kukkuloilla - se oli ihan mun juttu! Parin vuoden kuluttua löysin viereistä Himangan kunnasta AeroDance-yhteisön, jossa toimin yläastevuodet tanssijana ja lopulta jopa ohjaajana. Tulipahan siinä samalla kokeiltua myös kilpa-aerobicia. Näihin aikoihin oli ihan normaalia, että "häädin" muun perheen pois kotoa, jotta sain rauhassa tehdä koreografioita ja harjoitella. Vaikka rakastin päästä lavalle, harjoitteleminen muiden edessä jostain syystä ujostutti.

Lukio-iässä tanssiharrastus vei hieman kauemmas, Kokkolaan, jossa pääsin ensimmäisen oikean tanssiryhmän jäseneksi. Treenit olivat aina sunnuntaisin, ja teimme ryhmän kanssa muutamia esiintymisiä. Lukion jälkeen oli aika miettiä, että mitähän sitä sitten. Hain Ouluun tanssinopettajalinjalle, mutta pääsykokeet menivät aivan puihin. Tapoihini kuului katsoa MTV:tä ja show-genren musavideoita, enkä ole ikinä saanut esimerkiksi nykytanssista samanlaisia fiiliksiä. Tiesin aina, että haluan olla nimenomaan showtanssija, sillä nyky-, baletti- ja jazztanssi ovat minusta yksinkertaisesti tylsiä, vaikka tanssitekniikan kannalta niitä olisikin kannattanut harrastaa.

Hurricane esintymässä Kokkolan Venetsialaissa vuonna 2004.

Pieleen menneet tanssilinjan pääsykokeet veivät minut päivän varotusajalla liiketalouden pääsykokeisiin Helsinkiin, vaikka olin alun perin ajatellut, etten mene sinne ollenkaan. Se kuitenkin kannatti, sillä pääsin kouluun ja muutin Helsinkiin syksyllä 2006. Mietin, miten voisin jatkaa tanssiharrastusta, ja kävin StepUp Schoolin tunneilla. Tunneilla oli kiva käydä, mutta jotain puuttui - nimittäin esiintyminen. Koulun kautta ystävystyin tanssijan kanssa, joka oli mukana esiintyvässä Tigers-ryhmässä. Toukokuussa 2007 tein ensimmäisen koekeikan esitanssijana, ja aloin käymään tanssiryhmän treeneissä viikoittain aina Kouvolassa asti.

Ensimmäinen esitanssikeikka Royal Onnelassa 2007.

Backstage-kuva vuodelta 2009.

Vuosiin Tigersin kanssa mahtuu paljon mahtavia kokemuksia ja hyviä muistoja.

Déjà-Vu Dancers & Promoters

Vuonna 2014 halusimme tehdä ystävien kanssa täysin omaa juttuamme, ja sen seurauksena syntyi 

Déjà-Vu. Olemme pyörittäneet omaa ohjelmatoimistoa nyt kolme vuotta muun elämän ohella, ja se on kyllä ehdottomasti yksi siisteimmistä asioista, mitä olen saanut aikaan. Upeinta meidän jutussa on mielestäni se, että kaikki on omaa käsialaamme aina koreografioista ja show'sta tarkkaan mietittyyn visuaaliseen ilmeeseen ja nettisivuihin asti. Ryhmämme koostuu noin parista kymmenestä tanssijasta ja promoottorista, ja ryhmän operatiivista toimintaa pyöritetään kahdeksan hengen ydinporukan voimin. Déjà-Vun matkaa pääset seuraamaan tarkemmin blogissamme ja somessa @dejavufinland.

This is Déjà-Vu. Kuva: Lars Johnson Photography

Déjà-Vun lanseerausbileet Helsingin Casinolla kesäkuussa 2014.

Pitkä matka on tultu siitä, kun aloitin tanssimisen pikkukaupungissa. Olen seurannut ja toteuttanut unelmaani, ja saanut siinä samalla sydänystäviä elämääni. Pääsiäisenä ympyrä sulkeutuu, sillä tulemme esiintymään ryhmäni kanssa ensimmäistä kertaa kotipaikkakunnalleni Kannukseen. Mikä olisikaan hienompi tapa juhlistaa 10-vuotista esiintymistaivalta! Toivottavasti näemme mahdollisimman monen kanssa lauantaina 15.4. Bar Kellarissa :)

<3 Marika