Pyhä Äiti

Keväällä 2015 minusta tuli äiti. Jokaisen uuden äidin tapaan olin tuntemattoman edessä, ja viimeistään synnytyksen alkaessa huomasin oman pienuuteni maailmankaikkeuden edessä. En silti osannut pelätä ja otin tulevan vastaan luottavaisin mielin, vaikka jotkut ehkä suurimmista peloistani ovatkin liittyneet äitiyteen ja perhe-elämän sujuvuuteen. Hyvin pian tyttäremme syntymän jälkeen huomasin, että lapsellisten maailma on aivan omansa ja lapsen saaminen yhdistää ihmisiä, joilla ei välttämättä ole mitään muuta yhteistä, mutta myös tuo uudenlaisia haasteita eri ihmissuhteiden välillle. Tapoja olla äiti tai isä on yhtä monta kuin on lapsiakin, ja mielipiteiden ristitulessa tuore äiti voi kokea olevansa todella hämmentynyt ja hukassa, ennen kuin oma äiti-identiteetti alkaa muotoutumaan.

Pääsin kertomaan tuoreen äidin ajatuksia Ellelle tyttäremme ollessa noin 3 kuukauden ikäinen.
Kuva: Heli Roosmäe

Äitiys on aiheena väkevä ja herkkä, sillä jokainen varmasti haluaa olla lapselleen se paras äiti. Mikä usein kuitenkin unohtuu on se, että juuri sinä olet paras äiti lapsellesi. Äitimyytti, täydellisyyden tavoittelu ja itsensä vertaileminen muihin luo äideille aivan käsittämättömiä paineita. Paineita, jotka me itse asetamme itsellemme. Minkälainen edes on täydellinen äiti? Äiti, joka tekee kaikki ruuat alusta asti itse (pelkästään luomuna totta kai), täysimettää suositusten mukaisesti, pitää kodin puhtaana ja kiiltävänä, ostaa teknisiltä ominaisuuksiltaan parhaat välikausihaalarit eikä missään nimessä laita lasta hoitoon yhtään liian aikaisin? Siinä samalla unohtaa itsensä, oman identiteettinsä ja parisuhteen harsopyykin ja vaippakasojen alle? Uupumuksessa erehtyy lukemaan Internetin keskustelupalstoja, ja tuntee itsenä entistä huonommaksi äidiksi.

Täydellistä äitiä ei ole eikä tule, sillä eihän elämä itsessäänkään ole täydellistä - ja juuri se tekee siitä mielenkiintoista. Myös lapsen on hyvä nähdä, että äitikin on vain ihminen - erehtyväinen ja epätäydellinen. Rakkaus on se, mikä kantaa.

Tyttäremme on nyt 1 vuoden ja 10 kuukauden iässä ja koen, että oma identiteetti äitinä ja kasvattajana on alkanut löytymään ja uskon tekemiseeni kaikesta epätäydellisyydestä huolimatta. Siitä ei kuitenkaan ole pitkä aika, kun vastasyntynyt vierellä kuuntelin muiden mielipiteitä ja kokemuksia ja mietin, mikä on itselle riittävä taso äitiyden eri osa-alueissa. Aihe nousi jälleen pintaan, kun ystäväni linkkasi koskettavan Tara Langen "Vauvan kirje äidille" -blogipostauksen yhteiseen keskusteluumme. Kirjoituksen luettuaan moni upea äiti tunnusti itkeneensä, minä muiden joukossa. Jo ensi parkaisusta lähtien lapsia aletaan muovata yhteiskuntaan ja kulttuuriin sopivaan muottiin, aikatauluihin ja rutiineihin, vaikka kaikki paitsi äidin sydämenlyönnit ja kehon lämpö ovat hänelle uutta. Olemmeko me niin vieraantuneita luonnosta, että emme edes hetkeksi ehdi pysähtyä kuuntelemaan vastasyntynyttä ja heittäytyä siihen ajattomuuteen, jonka pieni ihmisen alku tuo mukanaan? Toivoisin meille äideille enemmän rohkeutta luottaa omiin vaistoihin ja kuunnella omaa vauvaa välittämättä ulkoisista paineista. Myös aikaa, rauhaa ja malttia tutustua vauvaan ja itseensä maailman mullistavimman muutoksen jälkeen. Äiti ei ole Pyhä. Äiti on ihminen, jonka tärkein tehtävä on opettaa lapselle ihmisyyttä.

Kuva: Lars Johnson Photography

"Tiedän, että olet väsynyt, äiti. Syytät minua, kun en nuku. Mutta osaan tehdä vain sen, minkä osaan. Olen luonnollinen vielä, vaikka yrität minua muovata toisenlaiseksi. Sinua väsyttävät eniten huoli, pelko ja epävarmuus, ne ajatukset päässäsi, en minä. Jos olisit huoleton ja luottaisit meihin, väsymys poistuisi. Väsymykselläkin on tarkoitus, ja jos vain järkyttävällä väsymyksellä saan sinut antautumaan, luopumaan kaikista erilaisista rutiineista ja säännöistä, joilla minua ja käytöstäni, syömisiäni ja nukkumisiani yrität muuttaa, niin hyvä niin. Aion avata sydämesi minulle keinoilla millä hyvällä." -Vauvan kirje äidille

<3 Marika

Everybody hates Mondays

Maanantai. Tuo parjattu ja solvattu viikonpäivä, joka nauttii yleisestä epäsuosiosta. Maanantaisin kahvia kuluu  muutama kuppi enemmän, olisi voinut nukkua hieman pidempään ja päivä käynnistyy hitaasti haukotusten saattelemana - onhan maanantaikappaleellakin täysin oma merkitys. Mulla on maanantaista vain yksi mielipide - se on viikonpäivänä täysin aliarvostettu!

Omassa arjessa viikon ensimmäisellä päivällä on erittäin suuri merkitys. Maanantai määrittelee hyvin pitkälle tulevan viikon kulkua ja fiilistä. Siksi pyrin pitämään kiinni siitä, että maanantaina on treenipäivä ja freesi ruokavalio jatkuu taas viikonlopun rentoilun jälkeen. Joskus olen sanonutkin, että maanantaitreeni on viikon tärkein treeni, ja omalla kohdalla se pitää täysin paikkaansa. Jos heti alkuviikosta lipsuu, on helpompi antaa periksi houkutuksille tai jäädä sohvalle makaamaan myös muina päivinä.

Viikko alkaa perinteisesti aina Déjà-Vun tanssitreeneillä ELIXIA Elielissä.

Maanantai tulee, kerta toisensa jälkeen ja tasaisen tappavasti joka viikko. Pyrin panostamaan asioihin, jotka ovat minulle tärkeitä ja hyväksymään asiat, joihin en itse voi vaikuttaa. Arjen alkamista ei voi estää, joten negatiivisuuden sijaan yritän löytää ikävistäkin asioista aina positiivisen puolen. Olenhan jousimies, ikuinen optimisti. Uskon myös siihen, että asiat menee kuten ne on tarkoitettu; vaikka siltä ei heti tuntuisi, myöhemmin huomaa, että näinhän tämä kuuluikin mennä. Jos tehtävälistalla odottaa jokin epämieluinen asia, on parempi tarttua siihen heti. Kun asia on hoidettu pois päiväjärjestyksestä, on kevyempi jatkaa. Tämä on tosin välillä helpommin sanottu kuin tehty. Etenkin kotihommissa toimeen tarttuminen kestää itsellä välillä vähän liiankin kauan. Kun mies on samanlainen, meillä ei todellakaan näytä kotona aina yhtä harmoniselta kuin sisustuslehtien kuvissa.

"Arki on jees"

Ylläoleva, työkaverini jo lähes legendaariseksi muodostunut sanonta, kuvastaa hyvin sitä ajatusmaailmaa, jota itsekin pidän tärkeänä. Jokainen varmasti tietää, että elämä ei ole ruusuilla tanssimista tai mitään muutakaan yhtä kliseistä ja loppujen lopuksi arki on se, mikä merkitsee. Se, että arjessa on hyvä olla ja kokee itsensä onnelliseksi juuri sinä tylsänä maanantaina, kun rutiinit rullaa ja viikonlopun viinilasi on tyhjä. Koen olevani onnellisessa asemassa, koska voin aidosti sanoa tykkääväni meidän perheen arjesta ja päivittäin mietin, kuinka hyvin asiat on ja kuinka onnekas olen.

Ei arkea ilman juhlaa! Viikonloppuna saimme juhlistaa lapsia ja heidän elämäniloaan.

4-vuotiaan Aten syntymäpäivällä oli ilo ylimmillään.

Lauantaina vietettiin ihanan Benjaminin kummijuhlaa.

Huomenna on muuten maanantai. Toivotaan, että siitä tulee ihan kelpo päivä :)

<3 Marika

This is me.

Uusi vuosi. Uusi alku. 

Vuodenvaihtuminen on monelle uudistumisen aikaa. Aikaa, jolloin aloitetaan uusia harrastuksia, käydään läpi menneen vuoden kohokohdat ja kulmakivet, puhdistetaan kehoa ja mieltä. Uutena vuotena suurin osa lupaa panostaa asioihin, joilla saadaan aikaan minä 2.0. Ja hyvä - niin kuuluukin.

Vaikka aloitettu harrastus ei kantaisikaan muutamaa kuukautta pidemmälle, tai kesäkunto 20xx jäisi taas saavuttamatta, mitä sitten. Olet tehnyt inventaarion itsesi kanssa, elänyt ja kokeillut kenties uusia asioita, muuttunut ja muuttanut itseäsi huomaamatta siinä samalla. Itse rakastan tavoitteita, minun on todella vaikea elää ilman, että tulevaisuudessa siintää jokin päämäärä, mitä kohti tavoitella. Koen sen olevan yksi vahvuuksistani niin hyvässä kuin pahassa. Uskon myös siihen, että kun tavoitteet on asetettu omaa sisintään kuunnellen - mitä minä oikeasti haluan tehdä, ja keinot ja resurssit ovat realistiset, vain taivas on rajana. Matkalla kohti  unelmia on luvallista ja jopa suotavaakin käydä harhapoluilla, etsiä itseään tai vaikka aloittaa ja lopettaa harrastus. Elämä on matka, eikä kaikki ole niin vakavaa. Muistutan myös itseäni päivittäin armollisuudesta.

Make yourself happy today.

En ole tehnyt itselleni uusia lupauksia tälle vuodelle. Aion kuitenkin keskittyä asioihin, jotka tekevät minut onnelliseksi tänään. Haluan panostaa oman osaamisen ja ammattitaidon kehittämiseen, treenata sekä olla läsnä - niin läheisilleni kuin olla läsnä hetkessä.

Kuka minä sitten olen?

Oman blogin aloittaminen ei syntynyt hetken mielijohteesta, vaan ajatus on pyörinyt päässäni enemmän tai vähemmän useamman vuoden. Kirjoitan ja tuotan sisältöä paljon työkseni, mutta omaan tajunnanvirtaan ei ole tuntunut ikinä olevan aikaa, mikä on osaltaan ehkä tekosyy, mutta osaltaan myös täysin totta. Koska tämän vuoden missio on panostaa asioihin, jotka tekevät minut onnelliseksi, olla hieman itsekkäämpi ja ottaa aikaa omille asioille, olin valmis.

Olen Marika, 29-vuotias, äiti ja vaimo. Tradenomi ja elämästä nautiskelija. Olen työskennellyt pian 10 vuotta liikunta-alalla ja yhtä kauan tanssijana viihdebusineksessa. Rakastan treenaamista (ja herkkuja!) ja oma kolmen hengen ja yhden koiran perheeni on minulle kaikki kaikessa. Olen myös päässyt tutustumaan yrittäjän elämään henkilökohtaisesti perustettuamme vuonna 2014 ystäviemme kanssa oman yrityksen. Tulevaisuudessa haluan panostaa matkustamiseen ja yksi tavoitteemme tälle vuodelle on löytää uusi, isompi koti. Katsotaan, mitä vuosi 2017 tuo tullessaan.

Kiitos, kun olet matkassa.

Puss,

Marika

Kuvat: Déjà-Vu Dancers & Promoters
Kuvaaja: Mikko Sakari Photography
Vaatteet: Lavli Living Room/Lorna Jane Finland
Hiukset: New Vision
Korut: Glitter