torstai 31. toukokuuta 2018

Ristiäiset puutarhassa

Huh, miten upeasta toukokuusta olemmekaan saaneet nauttia! Aurinkoa ja lämpöä on riittänyt päivä toisensa jälkeen, ja mikä parasta, kesä on vasta aluillaan. Sormet ristiin, että näitä päiviä riittää läpi kesäkuukausien.

Meille kevät on ollut kirjaimellisesti yhtä juhlaa! Siihen on mahtunut mm. vuosipäivä, synttäreitä, äitienpäivä ja nyt viimeisimpänä kuopuksemme kastejuhla. Kun omenapuut kukkivat, mikä olisikaan kauniimpi miljöö juhlille kuin oma piha. Samalla juhliin saa kivasti lisäneliöitä, eikä koristelusta tarvitse huolehtia - kätevää, eikö vain!

Kastepäivänä sää oli mitä kaunein <3

Kyllästynyt pinkkiin


Kun vauva on pieni, on hyvin "aikaa" miettiä juhlien yksityiskohtia. Huomasinkin toisinaan, että selailin nettikauppoja aamyöllä imetyksen lomassa, ja yritin etsiä - noh, lähinnä täydellisiä mekkoja itselleni ja tytöille. Tehtävä oli yllättävän haastava, sillä en missään nimessä halunnut pinkkiä, mikä (yllätys yllätys) on kovassa huudossa valkoisen ohella, kun kyseessä on tyttövauvan ristiäiset. Kauniitahan ne ovat, mutta halusin tällä kertaa jotain muuta. Haaveilin vaaleankeltaisesta teemaväristä, mutta valitettavasti keltaiset mekot tuntuivat olevan kiven alla, enkä löytäyt etsimääni. Oman haasteensa mekkoshoppailuun toi tietenkin raskaudenjälkeinen kroppa, johon ei mikä tahansa kolttu istu moitteetta ;)

Hylättyäni pinkin, keltaisen ja valkoisen päädyin lopulta luonto-/metsäteemaan, johon olin loppupeleistä todella tyytyväinen. Kakut koristeltiin hevi-osaston tuotteilla kuten yrteillä, syötävillä kukilla ja marjoilla, ja pöydät koristeltiin lähimetsän luonnonkukilla. Täydellinen mekkokin löytyi lopulta - ystävän vaatekaapista.


Kastemekkona toimi mummuni virkkaama mekko, jossa on uusimman tulokkaan lisäksi kastettu meidän esikoinen sekä kummityttöni.


Ristiäismenu

Ristiäismenun suunnittelin yhdessä äitini kanssa. Alunperin ajatuksissa oli tilata täytekakku muualta, mutta lopulta päädyin tekemään tarjoiltavat itse. Onneksi sain apuja, sillä leipomisissa ja järjestelyissä vierähti ennakkovalmisteluista huolimatta koko edellinen päivä aamusta myöhään iltaan. Uurastaminen kuitenkin kannatti, sillä itse juhlapäivänä saimme nauttia leppoisasta tunnelmasta! Näitä meillä tarjoiltiin:

  • Mustikka-valkosuklaatäytekakku
  • Mango-passionjuustokakku
  • Salami-tzatsikivoileipäkakku
  • Kinkkuvoileipäkakku
  • Vihersalaatti yrttikanalla
  • Quinoa-fetasalaatti
  • Isoäidin raparperijuoma
  • Kahvi & tee



Tarjottavien määrä onnistui nappiin, ja kakut kävivät kaupaksi.


Juhlat olivat kaikin puolin todella onnistuneet! Suuri kiitos vieraille, jotka saapuivat paikan päälle pitkän matkan takaa. Niin ja se nimi; prinsessamme sai kasteessa nimen Isla <3

Ihanaa kesänjatkoa,
Marika <3




tiistai 22. toukokuuta 2018

Positiivinen synnytyskertomus

Synnytys on aina hyppy tuntemattomaan. Siihen liittyy tietynlaista mystiikkaa, voimaa, fyysisyyttä, henkisyyttä, mutta myös pelkoa, kipua ja ristiriitaisia tunteita. Ennen vauvan syntymää äidillä on kuukausien valmistautumisprosessi kohti äitiyttä ja synnytystä, mutta sitä mitä tapahtuu synnytyksen käynnistyttyä ja syntymän jälkeen ei kukaan pysty ennustamaan - ja hyvä niin.


Lähestyvä synnytys jännittää aivan varmasti jokaista naista, oli kyseessä sitten ensisynnyttäjä tai sen jo aiemmin läpikäynyt. Tietoa, vertaistukea ja kokemuksia jaetaan mm. keskustelupalstoilla ja vauvaryhmissä. Länsimainen synnytyskulttuuri on usein keskittynyt synnytyksen negatiivisiin puoliin kuten kipuun ja pelkoon, ja nämä tuntemukset korostuvat useissa synnytyskokemuksissa. Neuvolan synnytysvalmennus on supistettu minimiin ja se keskittyy hyvin paljon synnytyksen tekniseen hoitoon kuten erilaisiin kivunlievityskeinoihin, jotka usein käydään luettelonomaisesti läpi. Tämä on toisaalta ristiriitaista, sillä esimerkiksi kätilöt toivovat, että naiset valmistautuisivat synnytykseen entistä paremmin (Yle 2.1.2017), mutta henkinen valmistautuminen jää usein täysin synnyttäjän oman tiedonkeruun varaan. Erilaisia kauhutarinoita kuunnellessa ja lukiessa ei siis ole ihme, että synnytyksen lähestyessä mielessä olevat ajatukset ovat lähinnä pakokauhu ja paniikki.

Tieto lisää tuskaa, vai lisääkö?


Jokaisen kipukynnys on erilainen, ja synnytyksen eteneminen ja hoidonsaanti vaikuttavat paljon muodostuvaan kokemukseen - pahimmillaan kokemus voi olla hyvinkin traumatisoiva. Näitä kokemuksia ei missään nimessä pidä vähätellä tai hyssytellä. Päinvastoin onkin äärimmäisen tärkeää, että omasta synnytyskokemuksesta pääsee keskustelemaan ystävien ja/tai ammattilaisten kanssa.

Voiko synnytys olla kokemuksena myös positiivinen?

Erilaisia tarinoita kuunnellessa odottajan synnytysahdistus ja -pelko voivat kasvaa hyvinkin suuriksi, mikä lisää negatiivista kierrettä synnytykseen. Negatiiviset ajatukset ja pelon tunteet lisäävät kehossa stressihormoneja, jolloin synnytys voi hidastua ja vaikeutua, mikä puolestaan voi lisätä toimenpiteiden määrää synnytyksessä. Synnytys voi kuitenkin olla kokemuksena myös positiivinen ja voimaannuttava, kun keho ja mieli pääsevät positiiviseen kierteeseen. Tällöin kehon lunnolliset synnytyshormonit, oksitosiini ja endorfiinit, toimivat optimaalisesti edesauttaen synnytyksen kulkua ja helpottaen synnytysskokemusta. (Lue lisää positiivisesta ja negatiivisesta kierteestä: Hoivallus.fi)

Kannustaakseni muita luottamaan omaan kehoonsa, haluaisinkin jakaa oman, positiivisen synnytyskokemukseni.

Esikoisen syntymä, ja mitä siitä opin


Minulla on takana kaksi synnytystä. Esikoisen synnytys oli useiden ensisynnytysten tapaan pitkä, 19 tuntia. Synnytyksen aikana kokeilin erilaisia lääkkeellisiä ja lääkkeettömiä kivunlievityskeinoja, joista parhaiten minulle toimivat ilokaasu, kipupiikki ja epiduraali. Loppuvaiheessa sektioon päätyminen oli hyvin lähellä vauvan laskevien sydänäänten vuoksi, mutta siihen ei onneksi kuitenkaan jouduttu, ja lapsi saatiin turvallisesti maailmaan. Olin lähtenyt synnytykseen kuin soitellen sotaan - luotin siihen, että hoitohenkilökunta on osaavaa ja auttaa, kuten he tekivätkin. En ollut valmistautunut koitokseen henkisesti juuri lainkaan, muuta kuin olemalla "perusluottavainen".

Vaikka esikoisen syntymään mahtui myös dramatiikkaa, koin synnytyksen menneen hyvin ja pidin synnytyskokemusta yleisesti ottaen positiivisena. Jotain jäi kuitenkin kaivelemaan, sillä toisen lapsen syntymän lähestyessä jäin miettimään, miten itse voisin edesauttaa synnytyksen etenemistä paremmin. Tunnistin itsestäni, että vaikka olin kuvitellut yrittäväni pysyä mahdollisimman rentona, lamaannuin täysin supistusten voimasta.  Tähän halusin muutoksen - niinpä aloin tutustua erilaisiin vaihtoehtoihin.

Hypno- ja vesisynnytys

Sairaalassa tulisin olemaan osaavissa käsissä, mutta edellisestä synnytyksestä viisastuneena halusin löytää tietoa siitä, miten itse pystyisin rentoutumaan paremmin. Niinpä aloin perehtyä tarkemmin hypnosynnytykseen.  Hypnosynnytys perustuu itsehypnoosiin syvärentoutumisen kautta, jolloin synnyttäjä on ikään kuin omassa synnytyskuplassaan. Kehon ja mielen rentous lievittävät synnytyskipua, ja antavat kehon työskennellä luonnollisella tavalla saattaen lasta supistus kerrallaan lähemmäs maailmaa. Hypnosynnytyksen metodeja voidaan käyttää myös yhdessä lääkkeellisen kivunlievityksen kanssa eli ne eivät poissulje toisiaan.

Rentoutumisen lisäksi toinen minulle tärkeä asia oli se, että kumppani pystyy tukemaan minua parhaalla mahdollisella tavalla läpi synnytyksen. Niinpä päädyimme käymään yhdessä hypnosynnytysvalmennuksen (Rento synnytys -verkkokkurssi + yksityisvalmennus). Kaikista parasta kurssissa oli se, että sain sieltä juuri tarvitsemani työkalut - rentoutumismenetelmiä itselle ja myös kumppani sai käyttöönsä konkreettisia keinoja, kuinka helpottaa supistuskipuja, olla henkisenä tukena ja kommunikoida hoitohenkilökunnan kanssa minulle tärkeistä asioista. Tällöin pystyin itse keskittymään vain ja ainoastaan olemaan omassa kuplassani.

Parhaimpina kivunlievityksinä tällä kertaa minulle toimivat kurssilla opitut rentoutumiskeinot, kumppanin tekemät lantionpainallukset, liikkeelläolo ja ilokaasu. Sairaalassa esitin toiveeni ammeesta ja kävikin tuuri, että amme (joita oli Naistenklinikalla vain kaksi) oli vapaana. Olin ollut kiinnostunut myös vesisynnytyksestä ajatuksen tasolla ja oli positiivinen yllätys, että kätilö tiedusteli minulta halukkuutta synnyttää veteen. Kävimme läpi tarkoin, mitä vesisynnytyksessä tapahtuu ja tein päätöksen, että haluan toimia näin. Niinpä kuopuksemme syntyi veteen viisi tuntia synnytyksen alkamisesta, ja kokemus oli todella voimaannuttava ja upea. Synnytystä ei koskaan saa täysin kivuttomaksi, mutta koin, että hyvän valmistautumisen avulla annoin keholleni mahdollisuuden toimia, kuten luonto on tarkoittanut. Lääkkeettömyys ei ollut minulle missään vaiheessa tavoite, mutta olin todella iloinen siitä, että pystyin synnyttämään ilman voimakkaita kipulääkkeitä.

Kuinka valmistautua synnytykseen?


Jos minulta kysytään, kuinka synnytykseen tulisi valmistautua, paras vinkkini on: valmistaudu. Mieti, minkälaisen synnytyksen toivoisit ja tutustu erilaisiin kivunlievitysmenetelmiin ennakkoluulottomasti. Valmistaudu synnytykseen henkisesti, ja yritä myös liikkua oman voinnin mukaan kehollesi sopivalla tavalla. Rentoudu. Pidä mieli avoimena ja luottavaisena, mutta valmistaudu myös suunnitelmanmuutoksiin ja siihen, että kaikki ei välttämättä etene toiveiden mukaan. Tärkeintä on löytyy ne keinot, jotka sopivat itselle parhaiten.

<3 Marika