Blogin uusi osoite

Blogini on saanut uuden ilmeen ja muuttanut Lily.fi -portaaliin. Tervetuloa lukemaan!

<3 Marika

Ristiäiset puutarhassa

Huh, miten upeasta toukokuusta olemmekaan saaneet nauttia! Aurinkoa ja lämpöä on riittänyt päivä toisensa jälkeen, ja mikä parasta, kesä on vasta aluillaan. Sormet ristiin, että näitä päiviä riittää läpi kesäkuukausien.

Meille kevät on ollut kirjaimellisesti yhtä juhlaa! Siihen on mahtunut mm. vuosipäivä, synttäreitä, äitienpäivä ja nyt viimeisimpänä kuopuksemme kastejuhla. Kun omenapuut kukkivat, mikä olisikaan kauniimpi miljöö juhlille kuin oma piha. Samalla juhliin saa kivasti lisäneliöitä, eikä koristelusta tarvitse huolehtia - kätevää, eikö vain!

Kastepäivänä sää oli mitä kaunein <3

Kyllästynyt pinkkiin

Kun vauva on pieni, on hyvin "aikaa" miettiä juhlien yksityiskohtia. Huomasinkin toisinaan, että selailin nettikauppoja aamyöllä imetyksen lomassa, ja yritin etsiä - noh, lähinnä täydellisiä mekkoja itselleni ja tytöille. Tehtävä oli yllättävän haastava, sillä en missään nimessä halunnut pinkkiä, mikä (yllätys yllätys) on kovassa huudossa valkoisen ohella, kun kyseessä on tyttövauvan ristiäiset. Kauniitahan ne ovat, mutta halusin tällä kertaa jotain muuta. Haaveilin vaaleankeltaisesta teemaväristä, mutta valitettavasti keltaiset mekot tuntuivat olevan kiven alla, enkä löytäyt etsimääni. Oman haasteensa mekkoshoppailuun toi tietenkin raskaudenjälkeinen kroppa, johon ei mikä tahansa kolttu istu moitteetta ;)

Hylättyäni pinkin, keltaisen ja valkoisen päädyin lopulta luonto-/metsäteemaan, johon olin loppupeleistä todella tyytyväinen. Kakut koristeltiin hevi-osaston tuotteilla kuten yrteillä, syötävillä kukilla ja marjoilla, ja pöydät koristeltiin lähimetsän luonnonkukilla. Täydellinen mekkokin löytyi lopulta - ystävän vaatekaapista.

Kastemekkona toimi mummuni virkkaama mekko, jossa on uusimman tulokkaan lisäksi kastettu meidän esikoinen sekä kummityttöni.

Ristiäismenu

Ristiäismenun suunnittelin yhdessä äitini kanssa. Alunperin ajatuksissa oli tilata täytekakku muualta, mutta lopulta päädyin tekemään tarjoiltavat itse. Onneksi sain apuja, sillä leipomisissa ja järjestelyissä vierähti ennakkovalmisteluista huolimatta koko edellinen päivä aamusta myöhään iltaan. Uurastaminen kuitenkin kannatti, sillä itse juhlapäivänä saimme nauttia leppoisasta tunnelmasta! Näitä meillä tarjoiltiin:

• Mustikka-valkosuklaatäytekakku
• Mango-passionjuustokakku
• Salami-tzatsikivoileipäkakku
• Kinkkuvoileipäkakku
• Vihersalaatti yrttikanalla
• Quinoa-fetasalaatti
• Isoäidin raparperijuoma
• Kahvi & tee

Tarjottavien määrä onnistui nappiin, ja kakut kävivät kaupaksi.

Juhlat olivat kaikin puolin todella onnistuneet! Suuri kiitos vieraille, jotka saapuivat paikan päälle pitkän matkan takaa. Niin ja se nimi; prinsessamme sai kasteessa nimen Isla <3

Ihanaa kesänjatkoa,
Marika <3

Positiivinen synnytyskertomus

Synnytys on aina hyppy tuntemattomaan. Siihen liittyy tietynlaista mystiikkaa, voimaa, fyysisyyttä, henkisyyttä, mutta myös pelkoa, kipua ja ristiriitaisia tunteita. Ennen vauvan syntymää äidillä on kuukausien valmistautumisprosessi kohti äitiyttä ja synnytystä, mutta sitä mitä tapahtuu synnytyksen käynnistyttyä ja syntymän jälkeen ei kukaan pysty ennustamaan - ja hyvä niin.

Lähestyvä synnytys jännittää aivan varmasti jokaista naista, oli kyseessä sitten ensisynnyttäjä tai sen jo aiemmin läpikäynyt. Tietoa, vertaistukea ja kokemuksia jaetaan mm. keskustelupalstoilla ja vauvaryhmissä. Länsimainen synnytyskulttuuri on usein keskittynyt synnytyksen negatiivisiin puoliin kuten kipuun ja pelkoon, ja nämä tuntemukset korostuvat useissa synnytyskokemuksissa. Neuvolan synnytysvalmennus on supistettu minimiin ja se keskittyy hyvin paljon synnytyksen tekniseen hoitoon kuten erilaisiin kivunlievityskeinoihin, jotka usein käydään luettelonomaisesti läpi. Tämä on toisaalta ristiriitaista, sillä esimerkiksi kätilöt toivovat, että naiset valmistautuisivat synnytykseen entistä paremmin (Yle 2.1.2017), mutta henkinen valmistautuminen jää usein täysin synnyttäjän oman tiedonkeruun varaan. Erilaisia kauhutarinoita kuunnellessa ja lukiessa ei siis ole ihme, että synnytyksen lähestyessä mielessä olevat ajatukset ovat lähinnä pakokauhu ja paniikki.

Tieto lisää tuskaa, vai lisääkö?

Jokaisen kipukynnys on erilainen, ja synnytyksen eteneminen ja hoidonsaanti vaikuttavat paljon muodostuvaan kokemukseen - pahimmillaan kokemus voi olla hyvinkin traumatisoiva. Näitä kokemuksia ei missään nimessä pidä vähätellä tai hyssytellä. Päinvastoin onkin äärimmäisen tärkeää, että omasta synnytyskokemuksesta pääsee keskustelemaan ystävien ja/tai ammattilaisten kanssa.

Voiko synnytys olla kokemuksena myös positiivinen?

Erilaisia tarinoita kuunnellessa odottajan synnytysahdistus ja -pelko voivat kasvaa hyvinkin suuriksi, mikä lisää negatiivista kierrettä synnytykseen. Negatiiviset ajatukset ja pelon tunteet lisäävät kehossa stressihormoneja, jolloin synnytys voi hidastua ja vaikeutua, mikä puolestaan voi lisätä toimenpiteiden määrää synnytyksessä. Synnytys voi kuitenkin olla kokemuksena myös positiivinen ja voimaannuttava, kun keho ja mieli pääsevät positiiviseen kierteeseen. Tällöin kehon lunnolliset synnytyshormonit, oksitosiini ja endorfiinit, toimivat optimaalisesti edesauttaen synnytyksen kulkua ja helpottaen synnytysskokemusta. (Lue lisää positiivisesta ja negatiivisesta kierteestä: Hoivallus.fi)

Kannustaakseni muita luottamaan omaan kehoonsa, haluaisinkin jakaa oman, positiivisen synnytyskokemukseni.

Esikoisen syntymä, ja mitä siitä opin

Minulla on takana kaksi synnytystä. Esikoisen synnytys oli useiden ensisynnytysten tapaan pitkä, 19 tuntia. Synnytyksen aikana kokeilin erilaisia lääkkeellisiä ja lääkkeettömiä kivunlievityskeinoja, joista parhaiten minulle toimivat ilokaasu, kipupiikki ja epiduraali. Loppuvaiheessa sektioon päätyminen oli hyvin lähellä vauvan laskevien sydänäänten vuoksi, mutta siihen ei onneksi kuitenkaan jouduttu, ja lapsi saatiin turvallisesti maailmaan. Olin lähtenyt synnytykseen kuin soitellen sotaan - luotin siihen, että hoitohenkilökunta on osaavaa ja auttaa, kuten he tekivätkin. En ollut valmistautunut koitokseen henkisesti juuri lainkaan, muuta kuin olemalla "perusluottavainen".

Vaikka esikoisen syntymään mahtui myös dramatiikkaa, koin synnytyksen menneen hyvin ja pidin synnytyskokemusta yleisesti ottaen positiivisena. Jotain jäi kuitenkin kaivelemaan, sillä toisen lapsen syntymän lähestyessä jäin miettimään, miten itse voisin edesauttaa synnytyksen etenemistä paremmin. Tunnistin itsestäni, että vaikka olin kuvitellut yrittäväni pysyä mahdollisimman rentona, lamaannuin täysin supistusten voimasta.  Tähän halusin muutoksen - niinpä aloin tutustua erilaisiin vaihtoehtoihin.

Hypno- ja vesisynnytys

Sairaalassa tulisin olemaan osaavissa käsissä, mutta edellisestä synnytyksestä viisastuneena halusin löytää tietoa siitä, miten itse pystyisin rentoutumaan paremmin. Niinpä aloin perehtyä tarkemmin hypnosynnytykseen.  Hypnosynnytys perustuu itsehypnoosiin syvärentoutumisen kautta, jolloin synnyttäjä on ikään kuin omassa synnytyskuplassaan. Kehon ja mielen rentous lievittävät synnytyskipua, ja antavat kehon työskennellä luonnollisella tavalla saattaen lasta supistus kerrallaan lähemmäs maailmaa. Hypnosynnytyksen metodeja voidaan käyttää myös yhdessä lääkkeellisen kivunlievityksen kanssa eli ne eivät poissulje toisiaan.

Rentoutumisen lisäksi toinen minulle tärkeä asia oli se, että kumppani pystyy tukemaan minua parhaalla mahdollisella tavalla läpi synnytyksen. Niinpä päädyimme käymään yhdessä hypnosynnytysvalmennuksen (Rento synnytys -verkkokkurssi + yksityisvalmennus). Kaikista parasta kurssissa oli se, että sain sieltä juuri tarvitsemani työkalut - rentoutumismenetelmiä itselle ja myös kumppani sai käyttöönsä konkreettisia keinoja, kuinka helpottaa supistuskipuja, olla henkisenä tukena ja kommunikoida hoitohenkilökunnan kanssa minulle tärkeistä asioista. Tällöin pystyin itse keskittymään vain ja ainoastaan olemaan omassa kuplassani.

Parhaimpina kivunlievityksinä tällä kertaa minulle toimivat kurssilla opitut rentoutumiskeinot, kumppanin tekemät lantionpainallukset, liikkeelläolo ja ilokaasu. Sairaalassa esitin toiveeni ammeesta ja kävikin tuuri, että amme (joita oli Naistenklinikalla vain kaksi) oli vapaana. Olin ollut kiinnostunut myös vesisynnytyksestä ajatuksen tasolla ja oli positiivinen yllätys, että kätilö tiedusteli minulta halukkuutta synnyttää veteen. Kävimme läpi tarkoin, mitä vesisynnytyksessä tapahtuu ja tein päätöksen, että haluan toimia näin. Niinpä kuopuksemme syntyi veteen viisi tuntia synnytyksen alkamisesta, ja kokemus oli todella voimaannuttava ja upea. Synnytystä ei koskaan saa täysin kivuttomaksi, mutta koin, että hyvän valmistautumisen avulla annoin keholleni mahdollisuuden toimia, kuten luonto on tarkoittanut. Lääkkeettömyys ei ollut minulle missään vaiheessa tavoite, mutta olin todella iloinen siitä, että pystyin synnyttämään ilman voimakkaita kipulääkkeitä.

Kuinka valmistautua synnytykseen?

Jos minulta kysytään, kuinka synnytykseen tulisi valmistautua, paras vinkkini on: valmistaudu. Mieti, minkälaisen synnytyksen toivoisit ja tutustu erilaisiin kivunlievitysmenetelmiin ennakkoluulottomasti. Valmistaudu synnytykseen henkisesti, ja yritä myös liikkua oman voinnin mukaan kehollesi sopivalla tavalla. Rentoudu. Pidä mieli avoimena ja luottavaisena, mutta valmistaudu myös suunnitelmanmuutoksiin ja siihen, että kaikki ei välttämättä etene toiveiden mukaan. Tärkeintä on löytyy ne keinot, jotka sopivat itselle parhaiten.

<3 Marika

Vauvauutisia!

Tovi on taas vierähtänyt viimeisimmästä kirjoituksestani, ja paljon on tapahtunut siinä välissä! Edellisessä postauksessa mietin eri lastenvaunuvaihtoehtoja. Loppujen lopuksi päätöksen tekeminen tuntui jopa niin vaikealta ja turhauttavalta, että en ostanut mitään vaunuja - rahat sijoitettiin keittiöremonttiin, vanhat rattaat tuunattiin ja ne saivat kaveriksi seisomalaudan kolmivuotiaalle. Nyt meillä on siis kotona upouusi keittiö ja asiansa ajavat lastenvaunut - ei yhtään hullumpaa!

Tyttö on syntynyt

Syksyllä kerroin uutisen tulevasta perheenlisäyksestä. Raskaus oli kokonaisuudessaan aika "raskas" paketti, vaikka odotusaikaan onneksi sisältyi myös parempia ajanjaksoja. Yleensä loppuaika on odotuksessa raskainta aikaa, joten oli yllättävää, että oma vointini koheni loppua kohden. Viimeisten viikkojen ajan voin suorastaan todella hyvin - olin energinen ja liikkuminenkin helpottui koko ajan. Lieneekö äidin hyvä vointi osasyynä siihen, että vauvalla ei ollut mikään kiire syntymään ja loppuun asti saimme jännittää, joudutaanko synnytys käynnistämään. Siihen ei onneksi tarvinut kuitenkaan mennä, sillä synnytys käynnistyi spontaanisti yliaikaiskontrollia edeltävänä yönä raskausviikolla 41+6.

Viimeisiä viedään!

Raskaus on nyt siis takanapäin, ja perheemme täydentyi toisella tytöllä aprillipäivänä. Ensimmäiset viikot ovat kuluneet uuteen perheenjäseneen tutustuessa (hän on muuten aivan ihana <3), uusien rutiinien opettelussa, mutta myös säpinää on näihin viikkoihin mahtunut. Jo parin viikon päästä syntymästä minulla oli pääsykokeet, joten vauvakuplaa jouduttiin hieman rikkomaan tylsästi lukemisella. Pääsykokeet ovat onneksi nyt ohi ja sitten vain odotellaan tuloksia. Myös yhdet juhlat olemme ehtineet järjestää, sillä esikoisellamme tuli kolme ikävuotta täyteen ja niitä sitten juhlistettiin isosti ystävien kesken. Samalla vieraat pääsivät tutustumaan myös uuteen tulokkaaseen, tosin vauva nukkui lähes koko bileiden ajan :D

Synttärit ovat jo takanapäin, mutta on aika suunnata katseet kohti seuraavia juhlia - ristiäisiä.

Uuden opettelua

Vaikka vauvanhoito on itsessään jo tuttua juttua, muuttuu perheen dynamiikka uuden lapsen syntyessä. Omalta osaltani voin sanoa, että kaikki on lähtenyt meillä käyntiin paremmin kuin hyvin - esikoinen on haltioissaan pikkusiskosta, eikä suurempia mustasukkaisuuksia ole (vielä) ilmennyt. Imetys sujuu hyvin, ja vauva kasvaa hienosti. Hän myös vaikuttaa olevan suhteellisen perustyytyväinen tapaus - toistaiseksi olemme myös saaneet nukkua ihan kivasti. Vaiheita toki tulee ja menee, mutta tämän paremmin ei meidän uusi arki olisi oikeastaan edes voinut lähteä käyntiin. Suurimpana haasteena on ollut uusien rutiinien opettelu - missä välissä hoitaa minkäkin asian, kun hoidettavia onkin nyt kaksi. Esikoinen on onneksi kuitenkin jo niin omatoiminen, että osaa (ja haluaa) tehdä paljon asioita itse. Ensi viikolla tuleekin sitten ensimmäinen todellinen selviytymiskoe, kun olemme lasten kanssa viikon keskenämme. Iiks - mutta eiköhän siitäkin selviydytä!

Kaikki on siis oikein hienosti ja perhe Manninen voi hyvin. Olo on todella onnellinen ja kiitollinen tästä poppoosta.

Vauvakuplaterveisin,
Marika <3

Lastenvaunuhullu

Kun perheeseen on syntymässä uusi tulokas, on aika tehdä erilaisia hankintoja. Lastentarvikemaailma on aivan oma lukunsa, ja etenkin ensikertalainen on usein suuren hämmennyksen vallassa, kun aletaan vertaillla mm. turvakaukaloiden, yhdistelmävaunujen ja kantoreppujen erilaisia ominaisuuksia. Valikoimaa on joka lähtöön ja tuotteita löytyy monesta hintaluokasta niin uutena kuin käytettynä. Oman haasteensa tuo lisäksi se, että todellista käyttötarvetta voi olla vaikeaa ennustaa etukäteen. Internetin ja Facebook-ryhmien syövereistä löytyy lukemattomia kokemuksia ja mielipiteitä eri tuotteista, joten vähemmästäkin menee pää pyörälle!

Onko päätösten tekeminen toisella kierroksella helpompaa?

Kun ensimmäisen lapsen kasvattaminen on saatu jo hyvälle alulle, kaikki ei toisen tullessa onneksi ole niin uutta kuin esikoisen syntyessä. Tuotteiden ja tarvikkeiden perustuntemus on olemassa, joten on ehkä helpompi arvioida, mille tuotteille on tarvetta ja mille ei. Me olemme onneksemme säästäneet esikoisen ajalta oikeastaan kaikki isommat tarvikkeet, joten suuria hankintoja ei ole tarpeen tehdä - jollei siis itse halua. 

Nyt toisen kohdalla haluan kuitenkin panostaa kahteen asiaan: kantoreppuun ja uusiin vaunuihin.

Meiltä löytyi ennestään jo Manducan kantoreppu, mutta tällä kertaa halusin kokeilla jotain muuta. Tarkoituksena olisi kantaa uutta tulokasta suhteellisen paljon, mikäli hän vain kantovälineissä viihtyy. Uskon kantovälineen helpottavan arkea myös taaperon kanssa - kädet tulevat varmasti olemaan täynnä töitä! Tällä kertaa valitsin Tulan Free to Grow -repun, joka käy sekä vauvalle, että taaperolle. Alkuun etsin hyvin neutraalia sävyä, mutta kun näin tämän Blossom-kuosin, oli se saatava. Ihanat ystäväni olivat ostaneet minulle babyshower-lahjaksi lahjakortin Ipanaiseen, joten kantorepun tilaamista ei tarvinnut kahta kertaa miettiä!

Tällainen ihanuus odottaa uutta tulokasta <3

Sen sijaan lastenvaunut tekevät minut hulluksi. Olen huomannut, että selaan päivittäin eri ryhmiä, ja yritän löytää tarpeisiimme sopivaa vaihtoehtoa. Tuplat vai ei, käytetyt vai uudet, mikä merkki, mikä malli - valintoja on aivan liikaa! Vaikka toinen on tulossa, niin tuntuu, että olen niin pihalla tässä lastenvaunumaailmassa kuin olla ja voi..

Mitkä vaunut sopisivat tarpeisiimme?

Etsinnässä olisi siis yhdistelmävaunut, jotka ovat ketterät niin kaupunkikäytössä kuin maastossa. Tavarakorin tulee olla suuri, ja vaunujen tulee olla helpot laittaa kasaan. Tällä hetkellä olen miettinyt Bugaboota, Britaxia tai Emmaljungaa. Ulkonäön ja hinnan tulee olla miellyttävä. Vaunuja on myynnissä paljon käytettyinä, mutta välillä koen, että käytetyt ovat täysin ylihinnoiteltuja kunnon ja vuosimallin suhteen. Toisaalta joissain uusissa vaunuissa on taas todella hyvä jälleenmyyntiarvo, joten siinä mielessä uusien hankkiminen voisi olla myös hyvä ratkaisu.

Mietinnän jälkeen olen päätynyt siihen ratkaisuun, että emme tule hankkimaan tuplia. Esikoinen on toisen syntyessä noin 3-vuotias, joten yritämme pärjätä yksillä vaunuilla yhdistettynä istuma-/seisomalautaan ja kantoreppumahdollisuuteen. Esikoinen ei muutenkaan enää paljon vaunuissa viihdy, joten toivotaan, että tämä kombo riittäisi meille.

Millä perusteilla sinä olet valinnut vaunut ja oletko ollut päätökseen tyytyväinen? Kaikki vinkit otetaan vastaan!

Aurinkoa sunnuntaihin,
Marika <3

2017: Iloa & turhautumista

Vuoden viimeinen päivä. Jälleen on aika tehdä inventaario kuluneesta vuodesta - sen iloista ja suruista, onnistumisista ja epäonnistumisista.

Vuosi sitten odotin vuodenvaihdetta ja tulevaa innolla - täynnä energiaa ja valmiina ottamaan haasteet vastaan. Odotin jotain suurta, muutosta rutiineihin, opiskelua, uutta kotia. Olin varma, että vuosi 2017 toisi mukanaan jännittäviä asioita perheellemme. Tiedänhän minä, että asiat eivät tapahdu itsestään - on oltava valmis tekemään töitä tavoitteiden eteen. Ja niinhän minä olinkin. 

Tilinpäätös 

2017 on ollut minulle suuri turhautumisen vuosi. Olen kyseenalaistanut itseäni, omaa osaamistani, ja kokenut epäonnistumisen tunteita. Näiden ajatusten keskellä on täytynyt tsempata itseään ja muistuttaa hyvistä asioista (joita muuten on paljon, paljon enemmän kuin huonoja). Vaikka olen luonteeltani peruspositiivinen ja optimistinen, olen myös levoton. Turhaudun helposti siihen, että asiat junnaavat paikallaan. Mitä vuodesta 2017 jäi siis käteen?

• Opiskelu: Yksi iso tavoite kuluneelle vuodelle oli itsensä ammatillinen kehittäminen jatko-opintojen myötä. Ikäväkseni jäin kuitenkin toiselle varasijalle, enkä päässyt aloittamaan opintoja vielä tänä vuonna. Kouluun pääsi sisään kuitenkin vajaa 10 % hakijoista, joten voin olla tyytyväinen siitä, että pääsin näinkin lähelle! Ensi vuonna uusi yritys.

• Työ: Ylennys ja yt:t. Sain kauan odotetun ylennyksen, mutta silti en ole täysin tyytyväinen tämänhetkiseen työtilanteeseen erinäisistä syistä. Syksyllä koitti yt-neuvottelut - onnekseni sain kuitenkin olla niiden joukossa, joilla työt jatkuivat. Työrintamalla koin siis sekä onnistumisen että epävarmuuden tunteita.

Ensi vuonna työelämään tulee pieni breikki äitiysloman myötä.

• Koti: Ehkä suurin turhautumisen kohteeni! Odotin, että 2017 löytäisimme uuden, isomman kodin perheellemme. Oikotietä on tullut selattua niin illan viimeisinä kuin aamun ensimmäisinä minuutteina, sunnuntaisin on ravattu näytöissä ja pidetty näyttöjä omassa kodissa. Silti tuntuu, että mikään ei säväytä ja avoimena on liian isoja kysymyksiä kuten; missä haluaisimme asua, minkälaista kotia etsimme jne. Loppuvuodesta teimme päätöksen, että otamme oman kotimme pois myynnistä ja otamme aikalisän uuden kodin etsintään.

• Treeni: Rehellisyyden nimissä, tämä vuosi on ollut minulle todella huono treenin osalta. Alkuvuosi sujui ihan mukavasti, mutta sen enempää syihin menemättä kehitys alkoi menemään väärään suuntaan ja koin tästä ahdistuneisuutta. Välillä olen halunnut heittää pyyhkeen kehään. Vuoden toisen puoliskon aikana liikkumista on estänyt pahoinvointi ja erilaiset raskauteen liittyvät vaivat. Nyt otan siis rauhassa, teen sen mitä pystyn ja keväällä jatketaan sitten rakkaan harrastuksen parissa paremmalla menestyksellä.

• Matkustelu: Kuten aiemmin mainitsin, olen levoton ja jonkinlainen maailmankansalainen. Sen vuoksi pitkä tauko reissuissa esikoisen raskauden ja syntymän jälkeen sai minut todella turhautuneeksi. Asiaa ei helpottanut yhtään se, että mieheni matkustelee työnsä kautta ympäri maailmaa ja itse "hengaan vain himassa". Olen ollut välillä kateellinen tästä, myönnän :D Niinpä vuonna 2017 halusin panostaa matkusteluun, ja vuoden sisällä on tullut käytyä seuraavissa maissa: Dominikaaninen tasavalta, Viro, Latvia, Ruotsi, Norja, Islanti, Tsekki ja Arabiemiirikunnat. Pohjoismaat ja lähimatkailu hyvin edustettuna, mutta mukaan mahtui myös eksoottisempia kohteita.

Näkymä toistaiseksi maailman korkeimmasta rakennuksesta, Burj Khalifasta.

• Ystävät: Tänä vuonna järjestin enemmän aikaa ystävilleni! <3

Mirrigolfin tämänvuotinen matkakohde oli Praha.

• Perhe: Maailman upein perhe jakaa kanssani kodin ja arjen. Tästä en voisi olla kiitollisempi. Olen etuoikeutettu, kun saan seurata pian jo kolmevuotiaan tyttären kasvamista yhdessä aviomieheni kanssa. On myös hienoa, että perheen parissa voi olla oma itsensä kaikkine epävarmuuksineen ja turhautumisineen ;) 

The best of the best.

Kohti vuotta 2018

Oppivuosi 2017 on opettanut minulle etenkin kärsivällisyyttä. Se on myös opettanut, että kovasta työstä huolimatta, asiat eivät aina mene toivotulla tavalla. Sitä ei kuitenkaan kannata jäädä murehtimaan! Kun kaikki ovat elossa ja terveinä, asiat ovat paremmin kuin hyvin. Ensi vuonna meillä tapahtuu suuria muutoksia, kun perheemme kasvaa nelihenkiseksi. Vuodelle 2018 on siis varmasti luvassa vipinää ja vilskettä, valvottuja öitä, uuden opettelua ja ennen kaikkea rakkautta.

Olkoon vuosi 2018 täynnä onnea!

<3 Marika

Ihmeellinen Islanti

Olimme pari viikkoa sitten ystävieni ja Déjà-Vu-tanssijoiden kanssa upealla pidennetyllä viikonlopulla Islannissa. Matkakohdetta ei tarvinnut pitkään miettiä, sillä yksi tanssijoistamme on parhaillaan Reykjavikissa vaihdossa - ja mikä olisikaan parempi "tekosyy" lähteä tutustumaan Islannin ihmeelliseen luontoon! Ihmeteltävää paikan päällä todella riitti aina karusta, vulkaanisesta maaperästä, kuumiin lähteisiin, vesiputouksiin ja jäätiköihin. Vaikka näimme neljän päivän aikana paljon, paljon jäi vielä näkemättä.

Valmiina matkaan!

Olemme reissanneet tämän porukan kanssa enemmän tai vähemmän yli 10 vuotta, kun olemme keikkailleet ympäri ämpäri Suomea. Keikkamatkat ovat kuluneet työn ja huvin merkeissä, ja niinpä en olisi varsinaisesti uskonut, että lähdemme tällä porukalle aktiivilomalle, vaikka aktiivista porukkaa olemmekin ;) Tämä sopi minulle kuitenkin paremmin kuin hyvin, sillä raskaana ollessa yöelämä ei enää samalla tavalla kiinnosta, joten oli kivaa, että matkalla oli myös muuta häppeninkiä. Koska neljä päivää kuluu nopeasti, suunnittelimme matkan aktiviteetit hyvissä ajoin aina reittejä ja autonvuokrausta myöten.

Saavuimme Islantiin torstaina iltapäivällä, hyppäsimme heti auton rattiin ja suuntasimme kohti Reykjavikin keskustaa, josta olimme vuokranneet Airbnb-asunnon. Kun tavarat oli viety kämpille, jatkoimme samantien ensimmäiseen kohteeseen, geotermiseen kylpylään Blue Lagooniin, joka on yksi Islannin suosituimmista nähtävyyksistä. Tällä parin tunnin matkalla saimme heti kokea saaren sään arvaamattomuuden, sillä kirpeä ja aurinkoinen sää oli muuttunut hetkessä jääkylmäksi vesisateeksi. Jäätävä sade ei kuitenkaan haitannut, kun pääsimme rentoutumaan Blue Lagoonin lähes 40-asteisiin altaisiin.

Islannissa on lukematon määrä kuumia lähteitä. Kuuma vesi, niin luonnon kuin vesijohtovesi, haisee kuitenkin ikävälle - mädälle kananmunalle. Paikallisten mukaan hajuun kuitenkin tottuu nopeasti.

Golden Circle

Perjantain ja lauantaiaamupäivän pyhitimme retkeilylle. Molempina aamuina lähdimme matkaan aamiaisen jälkeen. Perjantain matkasuunnitelmaan kuului Golden Circle, joka on Islannin suosituin luontonähtävyyskierros. Golden Circle -kierroksella välimatkat ovat suhteellisen lyhyitä, jolloin yhden päivän aikana on mahdollista nähdä mahdollisimman paljon. Reitin varrelle kuuluu mm. vanhan tulivuoren kraateri, geysirit ja Gullfoss-vesiputous. Reitin lopuksi pääsimme kävelemään Euroopan ja Amerikan mannerlaattojen väliin, mikä oli ajatuksen tasolla aika siisti kokemus! Sydämemme veivät kuitenkin ihastuttavat islanninhevoset, jotka olivat todella ylväitä keskellä karua luontoa.

Lauantaina lähdimme vielä lyhyelle vaellusretkelle. Paikallisen oppaamme Even mukaan alussa tulisi olemaan pieni nousu, ja sen jälkeen loppumatka olisi laskettelua alaspäin. Emme kuitenkaan olleet varautuneet aivan siihen, että kyseessä olisi todellakin nousua vuorille ja lauantaiaamun tunteina tämä "pieni nousu" puhallutti yhtä jos toista - syystä tai toisesta :D Selvisimme kaikki kuitenkin haasteesta ja reitin kohokohta oli lämmin joki, jonne pulahdettiin uimaan. Vilukinttuna jäin itse kuitenkin katselemaan, kun ihmiset yksi toisensa jälkeen nousivat kirkuen lämpimästä vedestä ylös jäätävään ilmaan pukemaan retkikamppeita takaisin päälle.

Reykjavik

Reykjavikin keskusta oli pieni ja sympaattinen. Pääasiassa teimme ruokaa itse tai söimme tien päällä, mutta lauantai-iltana kävimme kuitenkin syömässä dinnerin pitkän kaavan mukaan. Ruoka oli todella hyvää, tosin Islannissa on syytä varautua korkeaan hintatasoon. Sunnuntaina lähdimme iltapäivälennolla, ja ehdimme hyvin hankkia vielä viimeiset tuliaiset ja nauttia Reykjavikin kahvilakulttuurista.

Mikäli olet koskaan harkinnut lähtemistä Islantiin, suosittelen sitä lämpimästi! Luulen, että itse tulen palaamaan sinne vielä uudestaan, sillä paljon ihmeellisestä Islannista jäi vielä näkemättä.

<3 Marika

Mannerlaattojen välissä. Kiitos matkaseuralaisille unohtumattomasta reissusta <3