2017: Iloa & turhautumista

Vuoden viimeinen päivä. Jälleen on aika tehdä inventaario kuluneesta vuodesta - sen iloista ja suruista, onnistumisista ja epäonnistumisista.

Vuosi sitten odotin vuodenvaihdetta ja tulevaa innolla - täynnä energiaa ja valmiina ottamaan haasteet vastaan. Odotin jotain suurta, muutosta rutiineihin, opiskelua, uutta kotia. Olin varma, että vuosi 2017 toisi mukanaan jännittäviä asioita perheellemme. Tiedänhän minä, että asiat eivät tapahdu itsestään - on oltava valmis tekemään töitä tavoitteiden eteen. Ja niinhän minä olinkin. 

Tilinpäätös 

2017 on ollut minulle suuri turhautumisen vuosi. Olen kyseenalaistanut itseäni, omaa osaamistani, ja kokenut epäonnistumisen tunteita. Näiden ajatusten keskellä on täytynyt tsempata itseään ja muistuttaa hyvistä asioista (joita muuten on paljon, paljon enemmän kuin huonoja). Vaikka olen luonteeltani peruspositiivinen ja optimistinen, olen myös levoton. Turhaudun helposti siihen, että asiat junnaavat paikallaan. Mitä vuodesta 2017 jäi siis käteen?

• Opiskelu: Yksi iso tavoite kuluneelle vuodelle oli itsensä ammatillinen kehittäminen jatko-opintojen myötä. Ikäväkseni jäin kuitenkin toiselle varasijalle, enkä päässyt aloittamaan opintoja vielä tänä vuonna. Kouluun pääsi sisään kuitenkin vajaa 10 % hakijoista, joten voin olla tyytyväinen siitä, että pääsin näinkin lähelle! Ensi vuonna uusi yritys.

• Työ: Ylennys ja yt:t. Sain kauan odotetun ylennyksen, mutta silti en ole täysin tyytyväinen tämänhetkiseen työtilanteeseen erinäisistä syistä. Syksyllä koitti yt-neuvottelut - onnekseni sain kuitenkin olla niiden joukossa, joilla työt jatkuivat. Työrintamalla koin siis sekä onnistumisen että epävarmuuden tunteita.

Ensi vuonna työelämään tulee pieni breikki äitiysloman myötä.

• Koti: Ehkä suurin turhautumisen kohteeni! Odotin, että 2017 löytäisimme uuden, isomman kodin perheellemme. Oikotietä on tullut selattua niin illan viimeisinä kuin aamun ensimmäisinä minuutteina, sunnuntaisin on ravattu näytöissä ja pidetty näyttöjä omassa kodissa. Silti tuntuu, että mikään ei säväytä ja avoimena on liian isoja kysymyksiä kuten; missä haluaisimme asua, minkälaista kotia etsimme jne. Loppuvuodesta teimme päätöksen, että otamme oman kotimme pois myynnistä ja otamme aikalisän uuden kodin etsintään.

• Treeni: Rehellisyyden nimissä, tämä vuosi on ollut minulle todella huono treenin osalta. Alkuvuosi sujui ihan mukavasti, mutta sen enempää syihin menemättä kehitys alkoi menemään väärään suuntaan ja koin tästä ahdistuneisuutta. Välillä olen halunnut heittää pyyhkeen kehään. Vuoden toisen puoliskon aikana liikkumista on estänyt pahoinvointi ja erilaiset raskauteen liittyvät vaivat. Nyt otan siis rauhassa, teen sen mitä pystyn ja keväällä jatketaan sitten rakkaan harrastuksen parissa paremmalla menestyksellä.

• Matkustelu: Kuten aiemmin mainitsin, olen levoton ja jonkinlainen maailmankansalainen. Sen vuoksi pitkä tauko reissuissa esikoisen raskauden ja syntymän jälkeen sai minut todella turhautuneeksi. Asiaa ei helpottanut yhtään se, että mieheni matkustelee työnsä kautta ympäri maailmaa ja itse "hengaan vain himassa". Olen ollut välillä kateellinen tästä, myönnän :D Niinpä vuonna 2017 halusin panostaa matkusteluun, ja vuoden sisällä on tullut käytyä seuraavissa maissa: Dominikaaninen tasavalta, Viro, Latvia, Ruotsi, Norja, Islanti, Tsekki ja Arabiemiirikunnat. Pohjoismaat ja lähimatkailu hyvin edustettuna, mutta mukaan mahtui myös eksoottisempia kohteita.

Näkymä toistaiseksi maailman korkeimmasta rakennuksesta, Burj Khalifasta.

• Ystävät: Tänä vuonna järjestin enemmän aikaa ystävilleni! <3

Mirrigolfin tämänvuotinen matkakohde oli Praha.

• Perhe: Maailman upein perhe jakaa kanssani kodin ja arjen. Tästä en voisi olla kiitollisempi. Olen etuoikeutettu, kun saan seurata pian jo kolmevuotiaan tyttären kasvamista yhdessä aviomieheni kanssa. On myös hienoa, että perheen parissa voi olla oma itsensä kaikkine epävarmuuksineen ja turhautumisineen ;) 

The best of the best.

Kohti vuotta 2018

Oppivuosi 2017 on opettanut minulle etenkin kärsivällisyyttä. Se on myös opettanut, että kovasta työstä huolimatta, asiat eivät aina mene toivotulla tavalla. Sitä ei kuitenkaan kannata jäädä murehtimaan! Kun kaikki ovat elossa ja terveinä, asiat ovat paremmin kuin hyvin. Ensi vuonna meillä tapahtuu suuria muutoksia, kun perheemme kasvaa nelihenkiseksi. Vuodelle 2018 on siis varmasti luvassa vipinää ja vilskettä, valvottuja öitä, uuden opettelua ja ennen kaikkea rakkautta.

Olkoon vuosi 2018 täynnä onnea!

<3 Marika

Ihmeellinen Islanti

Olimme pari viikkoa sitten ystävieni ja Déjà-Vu-tanssijoiden kanssa upealla pidennetyllä viikonlopulla Islannissa. Matkakohdetta ei tarvinnut pitkään miettiä, sillä yksi tanssijoistamme on parhaillaan Reykjavikissa vaihdossa - ja mikä olisikaan parempi "tekosyy" lähteä tutustumaan Islannin ihmeelliseen luontoon! Ihmeteltävää paikan päällä todella riitti aina karusta, vulkaanisesta maaperästä, kuumiin lähteisiin, vesiputouksiin ja jäätiköihin. Vaikka näimme neljän päivän aikana paljon, paljon jäi vielä näkemättä.

Valmiina matkaan!

Olemme reissanneet tämän porukan kanssa enemmän tai vähemmän yli 10 vuotta, kun olemme keikkailleet ympäri ämpäri Suomea. Keikkamatkat ovat kuluneet työn ja huvin merkeissä, ja niinpä en olisi varsinaisesti uskonut, että lähdemme tällä porukalle aktiivilomalle, vaikka aktiivista porukkaa olemmekin ;) Tämä sopi minulle kuitenkin paremmin kuin hyvin, sillä raskaana ollessa yöelämä ei enää samalla tavalla kiinnosta, joten oli kivaa, että matkalla oli myös muuta häppeninkiä. Koska neljä päivää kuluu nopeasti, suunnittelimme matkan aktiviteetit hyvissä ajoin aina reittejä ja autonvuokrausta myöten.

Saavuimme Islantiin torstaina iltapäivällä, hyppäsimme heti auton rattiin ja suuntasimme kohti Reykjavikin keskustaa, josta olimme vuokranneet Airbnb-asunnon. Kun tavarat oli viety kämpille, jatkoimme samantien ensimmäiseen kohteeseen, geotermiseen kylpylään Blue Lagooniin, joka on yksi Islannin suosituimmista nähtävyyksistä. Tällä parin tunnin matkalla saimme heti kokea saaren sään arvaamattomuuden, sillä kirpeä ja aurinkoinen sää oli muuttunut hetkessä jääkylmäksi vesisateeksi. Jäätävä sade ei kuitenkaan haitannut, kun pääsimme rentoutumaan Blue Lagoonin lähes 40-asteisiin altaisiin.

Islannissa on lukematon määrä kuumia lähteitä. Kuuma vesi, niin luonnon kuin vesijohtovesi, haisee kuitenkin ikävälle - mädälle kananmunalle. Paikallisten mukaan hajuun kuitenkin tottuu nopeasti.

Golden Circle

Perjantain ja lauantaiaamupäivän pyhitimme retkeilylle. Molempina aamuina lähdimme matkaan aamiaisen jälkeen. Perjantain matkasuunnitelmaan kuului Golden Circle, joka on Islannin suosituin luontonähtävyyskierros. Golden Circle -kierroksella välimatkat ovat suhteellisen lyhyitä, jolloin yhden päivän aikana on mahdollista nähdä mahdollisimman paljon. Reitin varrelle kuuluu mm. vanhan tulivuoren kraateri, geysirit ja Gullfoss-vesiputous. Reitin lopuksi pääsimme kävelemään Euroopan ja Amerikan mannerlaattojen väliin, mikä oli ajatuksen tasolla aika siisti kokemus! Sydämemme veivät kuitenkin ihastuttavat islanninhevoset, jotka olivat todella ylväitä keskellä karua luontoa.

Lauantaina lähdimme vielä lyhyelle vaellusretkelle. Paikallisen oppaamme Even mukaan alussa tulisi olemaan pieni nousu, ja sen jälkeen loppumatka olisi laskettelua alaspäin. Emme kuitenkaan olleet varautuneet aivan siihen, että kyseessä olisi todellakin nousua vuorille ja lauantaiaamun tunteina tämä "pieni nousu" puhallutti yhtä jos toista - syystä tai toisesta :D Selvisimme kaikki kuitenkin haasteesta ja reitin kohokohta oli lämmin joki, jonne pulahdettiin uimaan. Vilukinttuna jäin itse kuitenkin katselemaan, kun ihmiset yksi toisensa jälkeen nousivat kirkuen lämpimästä vedestä ylös jäätävään ilmaan pukemaan retkikamppeita takaisin päälle.

Reykjavik

Reykjavikin keskusta oli pieni ja sympaattinen. Pääasiassa teimme ruokaa itse tai söimme tien päällä, mutta lauantai-iltana kävimme kuitenkin syömässä dinnerin pitkän kaavan mukaan. Ruoka oli todella hyvää, tosin Islannissa on syytä varautua korkeaan hintatasoon. Sunnuntaina lähdimme iltapäivälennolla, ja ehdimme hyvin hankkia vielä viimeiset tuliaiset ja nauttia Reykjavikin kahvilakulttuurista.

Mikäli olet koskaan harkinnut lähtemistä Islantiin, suosittelen sitä lämpimästi! Luulen, että itse tulen palaamaan sinne vielä uudestaan, sillä paljon ihmeellisestä Islannista jäi vielä näkemättä.

<3 Marika

Mannerlaattojen välissä. Kiitos matkaseuralaisille unohtumattomasta reissusta <3

Hiljaiseloa

Viime kuukaudet olen pitänyt enemmän tai vähemmän hiljaiseloa niin blogin kuin somenkin puolella. Se on ollut osittain tahatonta, osittain tietoinen valinta, mutta suurimmaksi osaksi se on johtunut ihan vain puhtaasta väsymyksestä. Kesäloma kului pääosin nukkuessa ja arjen jatkuessa syksyllä energiat ovat kuluneet työpäiviin. Väsymyksen takana on kuitenkin hyvä syy <3

Toisinaan on hyvä hiljentyä ja olla itselleen lempeä.

Baby is coming!

Jos kaikki sujuu kuten pitää, perheeseemme tulee maaliskuussa uusi jäsen! Kyseessä on ensimmäinen sisarus 2,5 vuotiaalle esikoiselle. Alkuraskaus on ollut selkeästi haastavampi kuin ensimmäisen kanssa, eikä normaaleilta raskausoireilta, kuten väsymykseltä, huonolta ololta ja päänsäryltä ole vältytty. Tällä kertaa yllätyksenä tuli kuitenkin se, että elämääkin suurempi väsymys on jatkunut näinkin pitkälle, mutta onneksi oireet alkavat viimein helpottamaan ja olo alkaa tuntua energisemmältä näin puolivälin lähestyessä. 

Ylitsepääsemättömältä tuntuva väsymys johtaa helposti noidankehään, jolloin pelkästään arkiaskareet tuntuvat raskailta puhumattakaan siitä, että liikunta - joka helpottaisi oloa - jää vähälle huomiolle tai pois lähes kokonaan. Alkuraskaudessa etenkin jooga ja rentoutusharjoitukset auttoivat pahimpaan oloon, ja töiden alkaessa urheilu on tapahtunut pääasiassa hyötyliikunnan ja tanssimisen merkeissä. Kun on tottunut tekemään asioita täysillä, vauhdin hiljentäminen on monesti helpommin sanottu kuin tehty, sillä pääkoppa toisinaan soimaa väliin jääneistä salitreeneistä tai siitä, että pelkkä kävelylenkki olisi "yhtä tyhjän kanssa". Kun keho on kaivannut lepoa, olen kuitenkin yrittänyt olla lempeä ja muistuttaa itseäni, että tämä on ohi menevä vaihe. 

Onnea on puoliso, joka on tukena myös vaikeina hetkinä.

More energy!

Aivan laakereilla loppukesää ja alkusyksyä ei ole kuitenkaan vedetty, vaan syksyn kuulumisiin on mahtunut mm. ihania matkoja niin työn kuin huvin merkeissä sekä pientä pintaremonttia kotona. Kun olo alkaa tasoittumaan eikä työpäivän päätteeksi ensimmäisenä ajatuksena ole päiväunet, jää enemmän energiaa tehdä myös niitä asioita, joista todella nauttii. Toivotaan, että energinen ja hyvä fiilis jatkuu mahdollisimman pitkään ennen loppuraskautta.

Rauhaa ja rakkautta!

- Marika

Tahdon

Vietimme ensimmäistä hääpäiväämme muutama päivä sitten. Oli ihana palata vuoden takaisiin tunnelmiin ja muistella hääpäivän kulkua. Menimme naimisiin 23.7.2016 Johanneksen kirkossa Helsingin Punavuoressa ja hääjuhlaa vietettiin Katajanokalla Ravintola Sipulissa. Hassua, että olin aina haaveillut maalaisromanttisista häistä järven rannalla, mutta niin vain päädyimme city-häihin Suomen pääkaupungissa. Halusimme häihin pientä luksusta ja glamouria, mutta silti rennon ja hauskan tunnelman ilman pönötystä. Juhlat olivat kokonaisuudessaan todella onnistuneet & rakkaudentäyteiset ja olimme onnekkaita, että niin monet vieraat olivat mukana tärkeässä päivässämme.

Alta pääset mukaan hääpäivämme tunnelmiin kuvien muodossa. Kuvaajana toimi luottokuvaajamme Mikko Räsänen.

Getting ready

Vietimme kaasojen kanssa häitä edeltävän yön Scandic Grand Marinassa.

Vihkiminen: Johanneksen kirkko

Naimisiinmenon ei tarvitse olla niin vakavaa! Pappimme Esko M. Laine hauskuutti sekä meitä että juhlavieraita hulvattomalla puheellaan.

Herra & Rouva Manninen

Sinne meni! Rakkaudenlukko kiinnitettiin juhlapaikan edessä olevaan siltaan.

Hääjuhla Ravintola Sipulissa

 

Onnistuneita kuvia päivästämme on niin paljon, että tähän postaukseen ei mahdu edes murto-osaa. Kiitos kaikille mukana olleille maailman ihanimmasta päivästä <3

-Marika & Juho