2017: Iloa & turhautumista

Vuoden viimeinen päivä. Jälleen on aika tehdä inventaario kuluneesta vuodesta - sen iloista ja suruista, onnistumisista ja epäonnistumisista.

Vuosi sitten odotin vuodenvaihdetta ja tulevaa innolla - täynnä energiaa ja valmiina ottamaan haasteet vastaan. Odotin jotain suurta, muutosta rutiineihin, opiskelua, uutta kotia. Olin varma, että vuosi 2017 toisi mukanaan jännittäviä asioita perheellemme. Tiedänhän minä, että asiat eivät tapahdu itsestään - on oltava valmis tekemään töitä tavoitteiden eteen. Ja niinhän minä olinkin. 

Tilinpäätös 

2017 on ollut minulle suuri turhautumisen vuosi. Olen kyseenalaistanut itseäni, omaa osaamistani, ja kokenut epäonnistumisen tunteita. Näiden ajatusten keskellä on täytynyt tsempata itseään ja muistuttaa hyvistä asioista (joita muuten on paljon, paljon enemmän kuin huonoja). Vaikka olen luonteeltani peruspositiivinen ja optimistinen, olen myös levoton. Turhaudun helposti siihen, että asiat junnaavat paikallaan. Mitä vuodesta 2017 jäi siis käteen?

• Opiskelu: Yksi iso tavoite kuluneelle vuodelle oli itsensä ammatillinen kehittäminen jatko-opintojen myötä. Ikäväkseni jäin kuitenkin toiselle varasijalle, enkä päässyt aloittamaan opintoja vielä tänä vuonna. Kouluun pääsi sisään kuitenkin vajaa 10 % hakijoista, joten voin olla tyytyväinen siitä, että pääsin näinkin lähelle! Ensi vuonna uusi yritys.

• Työ: Ylennys ja yt:t. Sain kauan odotetun ylennyksen, mutta silti en ole täysin tyytyväinen tämänhetkiseen työtilanteeseen erinäisistä syistä. Syksyllä koitti yt-neuvottelut - onnekseni sain kuitenkin olla niiden joukossa, joilla työt jatkuivat. Työrintamalla koin siis sekä onnistumisen että epävarmuuden tunteita.

Ensi vuonna työelämään tulee pieni breikki äitiysloman myötä.

• Koti: Ehkä suurin turhautumisen kohteeni! Odotin, että 2017 löytäisimme uuden, isomman kodin perheellemme. Oikotietä on tullut selattua niin illan viimeisinä kuin aamun ensimmäisinä minuutteina, sunnuntaisin on ravattu näytöissä ja pidetty näyttöjä omassa kodissa. Silti tuntuu, että mikään ei säväytä ja avoimena on liian isoja kysymyksiä kuten; missä haluaisimme asua, minkälaista kotia etsimme jne. Loppuvuodesta teimme päätöksen, että otamme oman kotimme pois myynnistä ja otamme aikalisän uuden kodin etsintään.

• Treeni: Rehellisyyden nimissä, tämä vuosi on ollut minulle todella huono treenin osalta. Alkuvuosi sujui ihan mukavasti, mutta sen enempää syihin menemättä kehitys alkoi menemään väärään suuntaan ja koin tästä ahdistuneisuutta. Välillä olen halunnut heittää pyyhkeen kehään. Vuoden toisen puoliskon aikana liikkumista on estänyt pahoinvointi ja erilaiset raskauteen liittyvät vaivat. Nyt otan siis rauhassa, teen sen mitä pystyn ja keväällä jatketaan sitten rakkaan harrastuksen parissa paremmalla menestyksellä.

• Matkustelu: Kuten aiemmin mainitsin, olen levoton ja jonkinlainen maailmankansalainen. Sen vuoksi pitkä tauko reissuissa esikoisen raskauden ja syntymän jälkeen sai minut todella turhautuneeksi. Asiaa ei helpottanut yhtään se, että mieheni matkustelee työnsä kautta ympäri maailmaa ja itse "hengaan vain himassa". Olen ollut välillä kateellinen tästä, myönnän :D Niinpä vuonna 2017 halusin panostaa matkusteluun, ja vuoden sisällä on tullut käytyä seuraavissa maissa: Dominikaaninen tasavalta, Viro, Latvia, Ruotsi, Norja, Islanti, Tsekki ja Arabiemiirikunnat. Pohjoismaat ja lähimatkailu hyvin edustettuna, mutta mukaan mahtui myös eksoottisempia kohteita.

Näkymä toistaiseksi maailman korkeimmasta rakennuksesta, Burj Khalifasta.

• Ystävät: Tänä vuonna järjestin enemmän aikaa ystävilleni! <3

Mirrigolfin tämänvuotinen matkakohde oli Praha.

• Perhe: Maailman upein perhe jakaa kanssani kodin ja arjen. Tästä en voisi olla kiitollisempi. Olen etuoikeutettu, kun saan seurata pian jo kolmevuotiaan tyttären kasvamista yhdessä aviomieheni kanssa. On myös hienoa, että perheen parissa voi olla oma itsensä kaikkine epävarmuuksineen ja turhautumisineen ;) 

The best of the best.

Kohti vuotta 2018

Oppivuosi 2017 on opettanut minulle etenkin kärsivällisyyttä. Se on myös opettanut, että kovasta työstä huolimatta, asiat eivät aina mene toivotulla tavalla. Sitä ei kuitenkaan kannata jäädä murehtimaan! Kun kaikki ovat elossa ja terveinä, asiat ovat paremmin kuin hyvin. Ensi vuonna meillä tapahtuu suuria muutoksia, kun perheemme kasvaa nelihenkiseksi. Vuodelle 2018 on siis varmasti luvassa vipinää ja vilskettä, valvottuja öitä, uuden opettelua ja ennen kaikkea rakkautta.

Olkoon vuosi 2018 täynnä onnea!

<3 Marika